Uskomaton perhetapaaminen.

Darwin Dayn kunniaksi järjestetään uskomaton perhetapaaminen Helsingin luonnontieteellisessä museossa sunnuntaina 12.2.2012. Tervetuloa mukaan!

Evoluutio.

Tätä kirjaa mainostin täällä pari päivää sitten. Olisinpa tilannut netistä, kympin halvemmalla olisi lähtenyt... No, ei voi mitään, ihan mieletön kirja! Oli pakko laittaa lahjapaperiin, etten ihan loppuun lukisi ennen joulua.

Sittemmin olen miettinyt evoluutiota enemmänkin. Googlasin nukutuslukemista itselleni (eli siis nettisivuja, joita voin lukea kännykällä silloin, kun istun pimeässä lastenhuoneessa valvomassa, että nukahtamaisillaan olevat lapsukaiset pysyvät sängyissään) ja päädyin Berkeleyn kotisivuille. Evolution 101:a olen nyt lukenut useana iltana. Tuttua asiaa, mutat ihan selvästi jotain on unohtunut, koska olen kokenut monta ahaa-elämystä. Esimerkit ovat hyviä ja selkeitä, kuvat ihastuttavia. Pakkohan teidätkin on sinne ohjeistaa! Eli käykääpä katsomassa Understanding Evolution. Ette pääse tekemään mitään järkevää muutamaan hetkeen.

Evoluution ymmärtäminen on mielestäni tärkeää, etenkin kun on uskonnoton ja kasvattaa lapsia. Ne mokomat kun onnistuvat aina välillä lohkaisemaan hyviä kysymyksiä, joihin on hyvä vastata. Ja joihin voi vastata usealla tavalla. Kirkon tavalla ja evoluution tavalla. Uskonnottomasti tai satuihin perustellen. Mitä enemmän faktaa itsellä on hallussa, sen helpompi on välttää taruvastaukset. Ihan parasta palautetta vaivannäölle (eli opiskelulle ja kunnon vastausten antamiselle - ja kunnon materiaaleihin lapsen kanssa tutustumiselle) tulee lapsen suusta: meidän kolmevee sanoi eilen kesken jonkun puuhan, että tiesittekö muuten että maapallo kiertää aurinkoa, ihan niin kuin uranus ja neptunuskin. Meni pari aikuista hiljaiseksi :) (okei, esimerkki ei liity evoluutioon, mutta me ei ollakkaan vielä puhuttu siitä, vasta nämä taivaankappaleet on käyty läpi).

Kirja evoluutiosta.

Löysin tänään kirjakaupasta pienen helmen! Ja vahingossa vielä.

Kuvat ovat epätarkkoja, pahoittelen. Kirjan nimi on Evoluutio. Se on kirja evoluutiosta lapsille, kuvat houkuttelevat jo kolmevuotiasta mutta teksti on vanhemmalle. Yläkouluikäinenkin saa tästä vielä irti, sen verran mehukasta faktaa on tarjolla. Helmi!

Ihan uusi, tältä vuodelta (2011). Tiede-lehden toimituskuntaan/avustajakaartiin kuuluva Jani Kaaro on kirjoittajana.

Tämä mamma on haltioissaan ja toivoo, että tästä saadaan sukujouluna hyvät keskustelut aikaiseksi - tämä tulee lahjaksi joko aviomiehelle tai perheen kolmeveelle.

Uskomaton joulu!

Vapaa-ajattelijoiden pääsihteeri on koonnut aika hyvin uskonnottoman joulun, ateistiperheen joulun tai uskomattoman joulun ajatuksia kasaan. Tässä siis hänen kirjoittamansa teksti, joka on kopioitu Vapaa-ajattelijoiden sähköpostipalstalta.

Suomalaiset uskonnottomat ja ateistit viettävät joulua suurin piirtein samalla lailla kuin suurin osa suomalaisista eli käytännössä ei-uskonnollisesti ilman mitään uskonnon harjoittamista. Joulukuusi, jouluruoat, joululahjat ja joulupukkikin, tontuista ja pienestä tonttuilusta puhumattakaan, ovat mukana kuvioissa ainakin valtaosalla uskonnottomista, ateisteista ja vapaa-ajattelijoista, varsinkin perheellisten kohdalla. Joulukorttejakin lähetellään, ja kortintekijöiden kertoman mukaan tonttukortit ovat jeesuskortteja suositumpia Suomessa ylipäätään - tosin samassa kortissa on yleensä aina mukana se onnellisen uuden vuoden toivotus. Voi olla, että jotkut harvat lähettävät vain uuden vuoden kortteja tai vain itse tehtyjä valon juhlan kortteja, mutta sellaisesta ei ole minään ilmiönä tietoa.

Suomen kielessähän joulu-sana ei viittaa kristillisyyteen toisin kuin englannin Christmas, vaan on pikemmin englannin Yule-sanaan ja muuhunkin ei-kristilliseen talvipäivän seisauksen juhlintaan päin. Näillä valon eli pimeyden voittamisen juhlilla samoin kuin lahjojen antamisella ja pukittamisella ym. on pitkät ei-kristilliset perineet niin Välimeren kuin Itämeren piirissä. Itse asiassa kaikilla vuodenkiertoon liittyvillä juhlilla on monien kansojen pitkät perinteet.

Tarkka päivämäärä (21.12.) ei ole niin tärkeä, onhan juhannuskin Suomessa muutettu Jussin päivää lähimpään viikonvaihteeseen Juhannuksen osalta juhlinnan ei-kristillinen luonne on vielä selvempi kuin joulun. Sen sijaan vapaa-ajattelijoiden piirissä on kuulunut puolivakavasti esitettyjä ehdotuksia, että kevätvapaa-pääsiäinen voitaisiin siirtää pysyvämmin lähelle kevätpäivän tasausta, koska nyt pääsiäisen vieton ajankohta vaeltelee älyttämän paljon eri vuosien välillä. Sen sijaan syyspäivän tasaus on jo syyskuussa niin aikainen, että kekrit ja vainajien päivät sun muut syyslomat on aivan paikallaan pitää vasta lokakuussa, mutta tämä on jo eri asia. Kynttilän mahdollista viemistä omaisen haudalle voidaan hyvin pitää myös ei-uskonnollisena vainajan muistamisena, tapahtuipa se syksyllä tai jouluna.

Vapaa-ajattelioiden keskustelulistalla on parina vuotena joulukuussa koottu ”ateisteille siedettävää joulumusiikkia”, ja tonttu-, pukki-, kuusi-, rekiretki-, puuro- ja lahjalaulut tulivat toiveissa esiin. Monet ateistit toki arvostavat myös krisitillisen joulumisiikin parhaita taiteellisia ansioita, eivätkä kaikki suinkaan kieltäydy läheisen henkilön kutsusta kirkossa pidettäviin joulukonsertteihinkaan. Ylipitäen uskonnottomien suhtautuminen jouluun on yksilöllistä, kukaan ei ole yrittänyt esittää mitään rajoittavaa ohjetta (- toisin kuin kirkko, jonka kirkkoherrat vahtivat mitä musiikkia artistit kirkoissa saavat esittää).

Ns. kaupallisuuden ja sen kritiikin osalta en usko, että on suurta eroa uskonnottomien ja kirkon jäsenten (ei-uskonnolliset ja uskonnolliset) välillä. Eli kaikissa on sekä kaupallisuuden kriitikkoja että ei-niin-kriittisiä "lahjakulutusjuhlijoita"...

Niin, joulun aikaa vietetään uskonnottomissa perheissa usein juuri perhejuhlana ja lasten juhlana. Samalla varsinkin sinkkujen ja lapsettomien parien city-kulttuurin piirissä joulun vietto on viime vuosina saanut myös uusia ja voisi sanoa myös uussosiaalisia painotuksia. 
Samoin asiaan liittyvä kansainvälinen keskustelu mm. korrektista tavasta toivottaa hyvää joulun aikaa (Xmas/Yule/keskitalven aikaa/new year).. saattaa heijastua jo Suomeeenkin. Nämä ovat jo saattanut luoda myös aivan uutta joulunviettokulttuuria, josta ei ole kuitenkaan tiedossani vielä mitään koottua tietoa.

Meidän perheen joulu on lasten juhla. Päiväkodissa ja muiden kavereiden kanssa puhutaan leluista, lelukatalogia on tutkittu tarkkaan ja joululahjatoiveita on saanut esittää - niitä toteuttavat vanhemmat ja sukulaiset sekä ystävät. Joulupukki? Hän on se hahmo, joka jakaa päiväkodin joulujuhlassa pienen pussillisen herkkuja kaikille lapsille. Tonttu? Telkkarin joulukalenteriohjelman hassu hahmo. Ja kaikkien söpöjen kirjojen hahmo. Mutta myös saunan kiukaan takana asustaa tonttu.

Kotiimme kutsutaan aatoksi isovanhemmat, tapakristityt joille joulu on täynnä jotain kummallisia perinteitä jotka eivät meille merkkaa mitään. Syödään hyvin ja hyvin perinteisen kaavan mukaan. Ei alkoholia, se ei mielestämme kuulu lasten juhlaan. Jaetaan lahjoja - vielä on päättämättä, tulevatko lahjat vaan yhdessä säkissä ja ne siitä jaetaan, vai annammeko itse lahjat saajilleen, siis että lapset konkreettisesti saavat lahjan mummulta ja sedältä, sukulaistädiltä ja isältään. Vai sokkona säkistä.

Ja tänä vuonna annoimme periksi päiväkodin joulukirkolle, sinne kun on ilmainen ja jännittävä bussikuljetus. Lapsi on mielestämme ikäänsä nähden hyvin varusteltu eri satuhahmoilla, ja kirkkoon hän saa mennä, koska kauniisti valaistu rakennus kiinnostaa. Siellä hän tulee kuulemaan joulusatuja, ihan kuin joulupukista ja tontuista mutta eri hahmoilla. Katsotaan, mitkä ovat vanhempien fiilikset kirkon jälkeen...

Kirjalista osa 2.

Rakastan meidän kirjastoamme. Rakastan. Rakastan rakastan rakastan. 

Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja
Mervi Koski, kuvittanut Sakari Tiikkala
Karisto Oy, Hämeenlinna 2007

Tiedätkö sinä jotain suomalaisista kansantaruston hahmoista? Niistä, jotka ovat koko ajan elämässämme läsnä, puheissa ja tuotemerkeissä, kadunnimissä? Ahdista, Ukkosesta, Hiidestä? Vetehisestä, Vellamosta, metsänneidoista? Minä en tiennyt, en edes tiennyt etten tiedä, ja sitten etsiessäni tarinoita muinaisegyptiläisitä hahmoista tuli vastaani tämä kirja. Ei saisi mennä merta edemmäs kalaan, jos ei tiedä kotimaisista, mitä järkeä on tutustua ulkomaisiin vastikkeisiin :) Loistava kirja, lennokkaat tekstit ja ihastuttavat kuvat, mutta kaksi-ja-puolivuotiaalle liian pelottava kuvitus. Ei siis mikään pikkulasten kirja, mutta ihan kivoja omia satuja saa kerrottua (ja vaihtelua naurettaville tarinoille naapurin kissasta) kun ottaa hahmoksi vaikka Höyheneukon ja Lemmeksen (edellinen on kansanperinteessä riistalintujen kantaemo, joka kaitsee lintuparvia ja jälkimmäinen istutteli työkseen leppiä ja suojeli niitä). Lahjalistalla, tämän minä tahdon omaksi!

Suomen lasten Juhlakirja
Kaarina Helakisa ja Leena Lumme, toim. Raili Mikkanen
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 999

Edellisessä postauksessa oli myös lasten juhlakirja, tämä kertoo vain suomalaisista juhlista mutta paljon laajemmin. Historiasta, eri tavoista viettää, valitettavan uskonnollispainoitteisesti ja usein ei uskonnotonta vaihtoehtoa mainita, mutta perheen juhlissa on nimiäisistä kerrottuna. Tutustuminen on vielä vähän kesken, kirjassa on paljon paljon tekstiä ja paljon hyvää, taidan kertoa tästä myöhemmin enemmän.

Hirveää, parkaisi Hirviö
Kuvitus Katri Kirkkopelto, teksti Suna Vuori
WS Bookwell Oy, Porvoo 2005

Ah. Tiedättekö sen tunteen, kun ensin ei tiedä yhtään, miten puhuisi lastensa kanssa kuolemasta (ja on vain onnellinen, ettei asia ole millään tavalla vielä edes ajankohtainen), sitten löytää vähän apuja tuskaansa (minun tapauksessani Dale McGowanin kirjat) mutta on silti pulassa, koska kirjassa (Parenting Beyond Belief) mainittuja lastenkirjoja ei saa suomeksi käännettynä saati edes Suomesta! Sitä pistää kirjankirjoitusprojekteja pystyyn ja ahdistuu ja toivoo, ettei kukaan sukulaisista kuole ja juttelee kuolleen pikkulinnun kautta edes vähän jotain sinnepäin ja sitten menee kirjastoon, lainaa hauskan näköisen hirviökirjan ja pitääkin yhtäkkiä kädessään hyvin sekulaarista, uskonnotonta, mielikuvituksellista ja kuin Dalen suusta tulevaa ateistisen maailmankuvan omaavaa lastenkirjaa. Joo, Dale on mun idoli.

Kirjassa Hirviöpoika näkee painajaista, lapset eivät usko häneen ja hän pelkää ettei ole olemassa. Ja vanhemmat lohduttavat ja vastaavat kysymyksiin ja ... niin, jos kuolee ja ei ole olemassa, niin siitä ei tiedä itse - ja kun elossa olevat muistelevat kuollutta, tulee hän taas takaisin siksi hetkeksi ja kaikki on kuin ennenkin. Kind of. Himpun liian vaikea meidän tenavillemme vielä, mutta ah, äidin tuska helpotti. Kirja on olemassa ja tarpeen tullen se löytyy. Ja ennen tarvetta, ehkä ensi kesänä, kirja lainataan taas muuten vaan ja luetaan ennaltaehkäisevästi ;)

Samalta kirjailijalta on muitakin kirjoja, kävin nekin lainaamassa mutta tutustuminen on vielä kesken.

Oikean ja väärän lukukirja
Katri Päivänsalo, Pentti Päivänsalo, kuvitus Markus Majaluoma.
Weilin+Göös, Porvoo 1996

Oikean ja väärän lukukirja on alkusanojen mukaan ET-opetuksen oppikirja tai jopa kirjallisuuden opetuksen oppimateriaalia. Kauniita, lyhyitä tarinoita joista jokaiseen on liitetty pari kolme tehtävää (näytelmää, keskusteluaihetta) tai kysymystä pohdittavaksi. Tehtävät ovat alakouluikäiselle, mutta tarinoita voi ihan hyvin lukea jo kaksivuotiaalle. Teemoittain jaoteltu, teemoja ovat mm. Vaikea valinta ja Lähimmäinen. Vm 1996 eli ei taida enää olla aktiivisessa opetusmateriaalikäytössä, mutta toivottavasti meidän muksujen tulevat ET-opettajat käyttävät kirjaa tukenaan. Ihastuttava. Ostoslistalla, jos se vaan jostain tulee vastaan...

Puhin miettimispaikka. Nalle Puh. Mihin sade katoaa?
Teksti: Dawn Bentley ja Lisa Ann Marsoli. Kuvitus: Adam Devaney.
Sanoma Magazines Oy, Belgia 2009.

Ja näin kesän "ensimmäisen" sadepäivän kunniaksi ihastuttava, faktapohjainen Nalle Puh -satukirja. Mihin vesilätäköt katoavat? Oi oi oi miten ihanat keskustelut tästä saatiin tänään aamulla, kun pompittiin saappaat jalassa lätäköissä kun juuri edellispäivänä oli luettu niistä. Asiallinen, ja hei haloo, NALLE PUH!! Voiko olla parempaa?

Kirjalista osa 1.

Saldoa kirjastoreissulta, lähdin etsimään kirjaa evoluutiosta lapsille. Ei löytynyt, mutta paljon muuta löytyi. Toivottavasti tästä on apua muille kirjoja etsiville uskomattomille perheille.

Lyhyt historia lähes kaikesta.
Bill Bryson.
Random House Children's Books.
Werner Söderström Osakeyhtiö.
Kiina 2008.

Onko sinulla kotonasi jo itsekin lukeva kouluikäinen, kaikesta kiinnostunut pieni tai suurempi ihmisenalku? Tämä Lyhyt historia lähes kaikesta on TÄYDELLINEN. Kuvia, hauskasti kirjoitettuja tekstejä, faktaa, selvästi jaoteltu tietokirja meistä ja tästä maailmankaikkeudesta. Sekulaarisen humanistinen, luonnontieteellinen näkökulma. Tätä kirjaa aion metsästää kaupoista omaksikin, odottamaan lasten kasvamista (ja luen sillä aikaa itse lisää Linnunradasta ja jääkausista ja Darwinin ajasta maapallolla). Asioita, joista puhutaan vitos-kutosen fysiikan ja kemian tunneilla, historian tunneilla ja biologian tunneilla, mutta voisin suositella kirjaa jo kolmos-nelosluokkalaisille.

Elämänpuu.
Peter Sis.

Darwinin "elämänkerta", ei mikään lastenkirja, vaikka lasten puolelta kirjastosta löytyykin. Vanhanaikaiset kuvat, paljon kuvia, paljon mielenkiintoista faktaa herra Darwinista. Taídan lainata uudestaan ennen ensi kevään Darwin-päivää, ja ammennan kirjasta jotain juhlintamme pohjalle. Vaikka jonkun kuvan värityskuvaksi tai tauluksi tai... Ihana, äidin makuun, mutta ei vielä perheen lapsille.

Ehkä paras ja kattavin luontokirja, mitä olen käsiini saanut! Ehdoton lahjalistakirja - tästä on jo vinkattu isovanhemmille. Kaksi-ja-puolivuotiaani kanssa luettiin kirjaa neljänä päivänä ja tietämyksemme Suomen luonnosta kasvoi paljon. Tietämyksemme, sillä äitikin oppi paljon uutta. Mahtavia kuvia, hyviä faktaruutuja. Uusi, asiallinen ja kaunis. Hyvä kuvaus siitä, miltä evoluution tulokset näyttävät nyt - jostain toisesta kirjasta toivottavasti löytyy kuvia vaikka muinaisista kontiaisista ;) 

Kaiken maailman juhlat. Juhlia, leikkejä ja askartelua lapsille.
Riika Kotka.
Kustannus Oy Pieni Karhu
Tallinna 2007

Meidän perhe on juhlinut tähän asti syntymäpäiviä, muistanut nimipäivien olemassaolon juuri ja juuri ja viettänyt hyvinkin kaupallista joulua jouluruokineen ja isovanhempien toiveesta olemme kyläilleet heillä jouluna ja kuunnelleet hassuja juttuja siitä, kuinka joulupukki eksyi heidän luokseen ja jätti sinne säkillisen lahjoja.. Lapset ovat vielä pieniä, mutta isompi tajuaa jo, kun päiväkotikaverit kertovat saaneensa joulupukilta sitä ja tätä - hän itse kun sai lahjoja vanhemmiltaan ja siltä isovanhempien luokse eksyneeltä pukilta... No, hakusessa on ollut kirja, josta saisimme vinkkejä siihen, miten meidän kannattaisi juhlia joulua ja pääsiäistä, ja muita yhteiskunnassamme vietettäviä juhlia joihin emme itse usko. Ja tämä kirja on hyvä vastaus etsintäämme. Kirja kertoo perinteiset tavat perinteisten juhliemme viettoon, mutta myös muiden juhlista, venäläisestä uudesta vuodesta ja maslyanitsasta - talven jäähyväisistä. Brasilialaisista kevätkarnevaaleista ja pääsiäisen perinteistä eri maissa. Aprillipäivän askarteluvinkkejä, leikkejä Trooping the Colour -päivään. Jaakon päivän hattuleikkiä, USA:n itsenäisyspäivän koristeluvinkkejä, japanilaisen tanabatan tarinan ja paljon muita. Hindujen valon juhlaa aiomme juhlia ensi loka-marraskuussa. Miksi? Ihan vaan vaikka siksi, että pari kuukautta myöhemmin tulee kuitenkin juhlittua kristittyjen joulua tai pakanallista talven valojuhlaa tai lentävän poron sesonkia. Jos vuoden aikana juhlii tarpeeksi monen eri uskonnon juhlia, tarpeeksi monen eri kulttuurin perinteisiä päiviä, niin ehkä nämä omat kristityt päivämme eivät tunnu niin ylikorostetun tärkeiltä meille mutta voimme silti hyvillä mielin juhlistaa niitä tapakristittyjen sukulaistemme kanssa.

Elämän kehitys.
Stephen Webster.
Otava 2000.

Elämän kehitys, ehkä kaunein evoluutiokirja tähän mennessä mutta ei todellakaan mikään lastenkirja.Teksti on ainakin minulle hieman liian hankalaa sillä tavalla äkkiä lapselle muokattavaksi - siitä näkee, ettei evoluutioteoria ole minullekaan ihan päivänselvä ja helppo asia. Aivan uskomattoman hienot kuvat ja paljon hyvää, toivottavasti kirja löytää kotiimme sitten, kun lapset ovat kouluikäisiä, koska nyt tämä on liian vaikea meille.

Lasten kirjoja.

Uskonnottomat lastenkirjat? Kaikki kirjat, jotka auttavat kasvattamaan lapsesta eettisen, itseajattelevan, hyvän ihmisen? Siis erityisesti vapaa-ajattelijamaisesti kerrottu lastenkirja? Sellaiset ovat hakusessa tässä(kin) perheessä. Paljon "tavallisia" lastenkirjoja on luettu, ja ihaniksi havaittu, mutta silti, "omat" lastenkirjat, muiden uskomattomien hyväksi havaitsemat, Dale McGowanin kirjoissa mainitut ja kaikki muut. Kertokaa ihmeessä kommenttilistaan omia kokemuksianne, kielestä riippumatta - kootaan tänne vaikka ihan suosituslista!

Reissulta löytyi kaksi ruotsalaista ja ruotsinkielistä kirjaa. Hyvä näin, onpahan taas vähän jotain lisää mistä ammentaa.

Egyptin jumalat kirja päättyy tosiaan sivuun, jossa lukijaa kehoitetaan miettimään, mikä jumala hän tahtoisi olla - läksyjumala vaiko kenties ei mikään jumala, kun on paljon sellaisia, jotka eivät usko mihinkään jumalaan. Muinaisten egyptiläisten olisi ollut vaikea ymmärtää sitä, koska heillä jumalia oli vaikka kuinka monta. Toivottavasti nykyihmisten on helpompi ymmärtää jumalattomuus ;)