Kirjalista osa 1.

Saldoa kirjastoreissulta, lähdin etsimään kirjaa evoluutiosta lapsille. Ei löytynyt, mutta paljon muuta löytyi. Toivottavasti tästä on apua muille kirjoja etsiville uskomattomille perheille.

Lyhyt historia lähes kaikesta.
Bill Bryson.
Random House Children's Books.
Werner Söderström Osakeyhtiö.
Kiina 2008.

Onko sinulla kotonasi jo itsekin lukeva kouluikäinen, kaikesta kiinnostunut pieni tai suurempi ihmisenalku? Tämä Lyhyt historia lähes kaikesta on TÄYDELLINEN. Kuvia, hauskasti kirjoitettuja tekstejä, faktaa, selvästi jaoteltu tietokirja meistä ja tästä maailmankaikkeudesta. Sekulaarisen humanistinen, luonnontieteellinen näkökulma. Tätä kirjaa aion metsästää kaupoista omaksikin, odottamaan lasten kasvamista (ja luen sillä aikaa itse lisää Linnunradasta ja jääkausista ja Darwinin ajasta maapallolla). Asioita, joista puhutaan vitos-kutosen fysiikan ja kemian tunneilla, historian tunneilla ja biologian tunneilla, mutta voisin suositella kirjaa jo kolmos-nelosluokkalaisille.

Elämänpuu.
Peter Sis.

Darwinin "elämänkerta", ei mikään lastenkirja, vaikka lasten puolelta kirjastosta löytyykin. Vanhanaikaiset kuvat, paljon kuvia, paljon mielenkiintoista faktaa herra Darwinista. Taídan lainata uudestaan ennen ensi kevään Darwin-päivää, ja ammennan kirjasta jotain juhlintamme pohjalle. Vaikka jonkun kuvan värityskuvaksi tai tauluksi tai... Ihana, äidin makuun, mutta ei vielä perheen lapsille.

Ehkä paras ja kattavin luontokirja, mitä olen käsiini saanut! Ehdoton lahjalistakirja - tästä on jo vinkattu isovanhemmille. Kaksi-ja-puolivuotiaani kanssa luettiin kirjaa neljänä päivänä ja tietämyksemme Suomen luonnosta kasvoi paljon. Tietämyksemme, sillä äitikin oppi paljon uutta. Mahtavia kuvia, hyviä faktaruutuja. Uusi, asiallinen ja kaunis. Hyvä kuvaus siitä, miltä evoluution tulokset näyttävät nyt - jostain toisesta kirjasta toivottavasti löytyy kuvia vaikka muinaisista kontiaisista ;) 

Kaiken maailman juhlat. Juhlia, leikkejä ja askartelua lapsille.
Riika Kotka.
Kustannus Oy Pieni Karhu
Tallinna 2007

Meidän perhe on juhlinut tähän asti syntymäpäiviä, muistanut nimipäivien olemassaolon juuri ja juuri ja viettänyt hyvinkin kaupallista joulua jouluruokineen ja isovanhempien toiveesta olemme kyläilleet heillä jouluna ja kuunnelleet hassuja juttuja siitä, kuinka joulupukki eksyi heidän luokseen ja jätti sinne säkillisen lahjoja.. Lapset ovat vielä pieniä, mutta isompi tajuaa jo, kun päiväkotikaverit kertovat saaneensa joulupukilta sitä ja tätä - hän itse kun sai lahjoja vanhemmiltaan ja siltä isovanhempien luokse eksyneeltä pukilta... No, hakusessa on ollut kirja, josta saisimme vinkkejä siihen, miten meidän kannattaisi juhlia joulua ja pääsiäistä, ja muita yhteiskunnassamme vietettäviä juhlia joihin emme itse usko. Ja tämä kirja on hyvä vastaus etsintäämme. Kirja kertoo perinteiset tavat perinteisten juhliemme viettoon, mutta myös muiden juhlista, venäläisestä uudesta vuodesta ja maslyanitsasta - talven jäähyväisistä. Brasilialaisista kevätkarnevaaleista ja pääsiäisen perinteistä eri maissa. Aprillipäivän askarteluvinkkejä, leikkejä Trooping the Colour -päivään. Jaakon päivän hattuleikkiä, USA:n itsenäisyspäivän koristeluvinkkejä, japanilaisen tanabatan tarinan ja paljon muita. Hindujen valon juhlaa aiomme juhlia ensi loka-marraskuussa. Miksi? Ihan vaan vaikka siksi, että pari kuukautta myöhemmin tulee kuitenkin juhlittua kristittyjen joulua tai pakanallista talven valojuhlaa tai lentävän poron sesonkia. Jos vuoden aikana juhlii tarpeeksi monen eri uskonnon juhlia, tarpeeksi monen eri kulttuurin perinteisiä päiviä, niin ehkä nämä omat kristityt päivämme eivät tunnu niin ylikorostetun tärkeiltä meille mutta voimme silti hyvillä mielin juhlistaa niitä tapakristittyjen sukulaistemme kanssa.

Elämän kehitys.
Stephen Webster.
Otava 2000.

Elämän kehitys, ehkä kaunein evoluutiokirja tähän mennessä mutta ei todellakaan mikään lastenkirja.Teksti on ainakin minulle hieman liian hankalaa sillä tavalla äkkiä lapselle muokattavaksi - siitä näkee, ettei evoluutioteoria ole minullekaan ihan päivänselvä ja helppo asia. Aivan uskomattoman hienot kuvat ja paljon hyvää, toivottavasti kirja löytää kotiimme sitten, kun lapset ovat kouluikäisiä, koska nyt tämä on liian vaikea meille.

Lasten kirjoja.

Uskonnottomat lastenkirjat? Kaikki kirjat, jotka auttavat kasvattamaan lapsesta eettisen, itseajattelevan, hyvän ihmisen? Siis erityisesti vapaa-ajattelijamaisesti kerrottu lastenkirja? Sellaiset ovat hakusessa tässä(kin) perheessä. Paljon "tavallisia" lastenkirjoja on luettu, ja ihaniksi havaittu, mutta silti, "omat" lastenkirjat, muiden uskomattomien hyväksi havaitsemat, Dale McGowanin kirjoissa mainitut ja kaikki muut. Kertokaa ihmeessä kommenttilistaan omia kokemuksianne, kielestä riippumatta - kootaan tänne vaikka ihan suosituslista!

Reissulta löytyi kaksi ruotsalaista ja ruotsinkielistä kirjaa. Hyvä näin, onpahan taas vähän jotain lisää mistä ammentaa.

Egyptin jumalat kirja päättyy tosiaan sivuun, jossa lukijaa kehoitetaan miettimään, mikä jumala hän tahtoisi olla - läksyjumala vaiko kenties ei mikään jumala, kun on paljon sellaisia, jotka eivät usko mihinkään jumalaan. Muinaisten egyptiläisten olisi ollut vaikea ymmärtää sitä, koska heillä jumalia oli vaikka kuinka monta. Toivottavasti nykyihmisten on helpompi ymmärtää jumalattomuus ;)

Joulupukki.

Kovin ajankohtainen asia pyörii tänään päässä -  mitä tehdä joulupukkimyytille?

PBB:stä luin juuri juhlapyhistä ja joulupukista, siinä oli kaksi hyvin eri näkökantaa sille, mitä joulupukin kanssa kannattaa tehdä. Jos ottaa joulupukkistoryn hyvin tosissaan, vedättää tontut ja kaikki, ja lapsi joskus tajuaa, että vanhemmat ovat valehdelleet, voi lapsi kirjan mukaan mm. uskoa, että hänen on myös luvallista valehdella vanhemmilleen. Tai sitten joulupukkimyytistä voi olla hyötyä, se voi olla hyvä kuivaharjoittelutarina siitä, kuinka syvälle keksittyihin uskomuksiin ihmiset voivat mennä, saada hyvät keskustelut aikaiseksi lapsen kanssa ja kun lapsi hieman vanhempana pohtii samoja asioita jumalasta ja uskosta, voidaan muistella sitä, millaista oli olla keksityn uskon "sisäpiirissä", uskoa joulupukkiin jne.

Niin. Puolensa ja puolensa. Jos ei usko joulupukkiin, voi kiittää isovanhempia ja ystäviä saaduista lahjoista ihan suoraan ja kunnolla. Voi tehdä läheisille itse joululahjoja ihan julkisesti, ja antaa ne itse ja olla iloinen saadessaan antaa. Tai sitten voisi saada kunnon harjoituskierroksen tulevaisuutta varten.

Viime jouluna, kun kotona oli juuri kaksi täyttänyt lapsi ja toinen paljon pienempi, meillä kävi kalenteritonttu koko joulukuun. Se toi sukkaan rusinarasioita ja tusseja, pieniä kirjeitä ja tehtäviä. Ja jouluaattona olimme saunassa ja sillä aikaa terassin ovelle oli tuotu lahjasäkki - taisimme sanoa, että se oli joulupukilta. Näimmekin yhden joulupukin, jouluaattona kaupoilla, ja poika taisi jopa joulukuun alussa kirjoittaa joulupukille. Ja nyt jokusen kerran tässä keväällä lapsi on jo sanonut, että haluaisin tällaisen lelun, pyydämpä joulupukilta. En ihan pidä siitä... mutta... miten päin tämä kannattaisi ratkaista?

Uskomaton alku.

Uskomatonta.

Uskomaton perhe. Uskonnollisessa maailmassa. Perheen aikuiset on käännynnäisiä uskomattomia - kaikki isovanhemmat ovat tapakristittyjä ja kovin kauhuissaan meidän päätöksestä kasvattaa lapsemme uskonnottomasti.

Ja se ei sitten ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Yhtäkkiä sitä vaan huomasi, että meidän pitää pitää huolta vaikka ja mistä sellaisesta, mistä tapakristittyjen ei tarvitse edes huomata ajattelevansa. Huh. Lapsen kasvattamiseen todella tarvitaan kylä, mielellään sellainen uskonnoton kylä. Ja mistä sellainen kylä tähän hätään revitään? Netistä.

Ensin löytyi Dale McGowanin kirjat ja blogi. Kiitos niistä. Niiden pohjalta syntyneitä pohdintoja taitaa tulla tännekin, kunhan vaan pääsen vauhtiin.

Sitten löytyi suomalaiset vapaa-ajattelijat. Ja viimein myös muita suomalaisia uskonnottomia lapsiperheitä. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Toivottavasti tästä blogista tulee osa kylää. Tervetuloa siis juttelemaan uskonnottomasta lastenkasvatuksesta, kaikesta siitä mitä se pitää sisällään.

Dale McGowan tutustui opiskeluaikanaan Kari-nimiseen kasvissyöjään, ja käyttää Parenting Beyond Belief - kirjassaan kasvissyöntiä aika hyvänä vertauksena uskonnottomalle kasvatukselle. Kasvissyöjän on huolehdittava muutamasta elintärkeästä ravintoaineesta, mitkä peruslihansyöjät saavat automaattisesti (jos ylipäätään syövät terveellisesti). Samalla tavalla uskonnottoman kasvattajan on huolehdittava parista asiasta, tai aika monesta, jos tavoitteena on eettinen, moraalinen ja kriittisesti ajatteleva lapsi. Mistä kaikesta sitä siis on huolehdittava? Mistä Sinun mielestäsi?