Suomalaiset uskonnottomat ja ateistit viettävät joulua suurin piirtein samalla lailla kuin suurin osa suomalaisista eli käytännössä ei-uskonnollisesti ilman mitään uskonnon harjoittamista. Joulukuusi, jouluruoat, joululahjat ja joulupukkikin, tontuista ja pienestä tonttuilusta puhumattakaan, ovat mukana kuvioissa ainakin valtaosalla uskonnottomista, ateisteista ja vapaa-ajattelijoista, varsinkin perheellisten kohdalla. Joulukorttejakin lähetellään, ja kortintekijöiden kertoman mukaan tonttukortit ovat jeesuskortteja suositumpia Suomessa ylipäätään - tosin samassa kortissa on yleensä aina mukana se onnellisen uuden vuoden toivotus. Voi olla, että jotkut harvat lähettävät vain uuden vuoden kortteja tai vain itse tehtyjä valon juhlan kortteja, mutta sellaisesta ei ole minään ilmiönä tietoa.
Suomen kielessähän joulu-sana ei viittaa kristillisyyteen toisin kuin englannin Christmas, vaan on pikemmin englannin Yule-sanaan ja muuhunkin ei-kristilliseen talvipäivän seisauksen juhlintaan päin. Näillä valon eli pimeyden voittamisen juhlilla samoin kuin lahjojen antamisella ja pukittamisella ym. on pitkät ei-kristilliset perineet niin Välimeren kuin Itämeren piirissä. Itse asiassa kaikilla vuodenkiertoon liittyvillä juhlilla on monien kansojen pitkät perinteet.
Tarkka päivämäärä (21.12.) ei ole niin tärkeä, onhan juhannuskin Suomessa muutettu Jussin päivää lähimpään viikonvaihteeseen Juhannuksen osalta juhlinnan ei-kristillinen luonne on vielä selvempi kuin joulun. Sen sijaan vapaa-ajattelijoiden piirissä on kuulunut puolivakavasti esitettyjä ehdotuksia, että kevätvapaa-pääsiäinen voitaisiin siirtää pysyvämmin lähelle kevätpäivän tasausta, koska nyt pääsiäisen vieton ajankohta vaeltelee älyttämän paljon eri vuosien välillä. Sen sijaan syyspäivän tasaus on jo syyskuussa niin aikainen, että kekrit ja vainajien päivät sun muut syyslomat on aivan paikallaan pitää vasta lokakuussa, mutta tämä on jo eri asia. Kynttilän mahdollista viemistä omaisen haudalle voidaan hyvin pitää myös ei-uskonnollisena vainajan muistamisena, tapahtuipa se syksyllä tai jouluna.
Vapaa-ajattelioiden keskustelulistalla on parina vuotena joulukuussa koottu ”ateisteille siedettävää joulumusiikkia”, ja tonttu-, pukki-, kuusi-, rekiretki-, puuro- ja lahjalaulut tulivat toiveissa esiin. Monet ateistit toki arvostavat myös krisitillisen joulumisiikin parhaita taiteellisia ansioita, eivätkä kaikki suinkaan kieltäydy läheisen henkilön kutsusta kirkossa pidettäviin joulukonsertteihinkaan. Ylipitäen uskonnottomien suhtautuminen jouluun on yksilöllistä, kukaan ei ole yrittänyt esittää mitään rajoittavaa ohjetta (- toisin kuin kirkko, jonka kirkkoherrat vahtivat mitä musiikkia artistit kirkoissa saavat esittää).
Ns. kaupallisuuden ja sen kritiikin osalta en usko, että on suurta eroa uskonnottomien ja kirkon jäsenten (ei-uskonnolliset ja uskonnolliset) välillä. Eli kaikissa on sekä kaupallisuuden kriitikkoja että ei-niin-kriittisiä "lahjakulutusjuhlijoita"...
Niin, joulun aikaa vietetään uskonnottomissa perheissa usein juuri perhejuhlana ja lasten juhlana. Samalla varsinkin sinkkujen ja lapsettomien parien city-kulttuurin piirissä joulun vietto on viime vuosina saanut myös uusia ja voisi sanoa myös uussosiaalisia painotuksia.
Samoin asiaan liittyvä kansainvälinen keskustelu mm. korrektista tavasta toivottaa hyvää joulun aikaa (Xmas/Yule/keskitalven aikaa/new year).. saattaa heijastua jo Suomeeenkin. Nämä ovat jo saattanut luoda myös aivan uutta joulunviettokulttuuria, josta ei ole kuitenkaan tiedossani vielä mitään koottua tietoa.
Meidän perheen joulu on lasten juhla. Päiväkodissa ja muiden kavereiden kanssa puhutaan leluista, lelukatalogia on tutkittu tarkkaan ja joululahjatoiveita on saanut esittää - niitä toteuttavat vanhemmat ja sukulaiset sekä ystävät. Joulupukki? Hän on se hahmo, joka jakaa päiväkodin joulujuhlassa pienen pussillisen herkkuja kaikille lapsille. Tonttu? Telkkarin joulukalenteriohjelman hassu hahmo. Ja kaikkien söpöjen kirjojen hahmo. Mutta myös saunan kiukaan takana asustaa tonttu.
Kotiimme kutsutaan aatoksi isovanhemmat, tapakristityt joille joulu on täynnä jotain kummallisia perinteitä jotka eivät meille merkkaa mitään. Syödään hyvin ja hyvin perinteisen kaavan mukaan. Ei alkoholia, se ei mielestämme kuulu lasten juhlaan. Jaetaan lahjoja - vielä on päättämättä, tulevatko lahjat vaan yhdessä säkissä ja ne siitä jaetaan, vai annammeko itse lahjat saajilleen, siis että lapset konkreettisesti saavat lahjan mummulta ja sedältä, sukulaistädiltä ja isältään. Vai sokkona säkistä.
Ja tänä vuonna annoimme periksi päiväkodin joulukirkolle, sinne kun on ilmainen ja jännittävä bussikuljetus. Lapsi on mielestämme ikäänsä nähden hyvin varusteltu eri satuhahmoilla, ja kirkkoon hän saa mennä, koska kauniisti valaistu rakennus kiinnostaa. Siellä hän tulee kuulemaan joulusatuja, ihan kuin joulupukista ja tontuista mutta eri hahmoilla. Katsotaan, mitkä ovat vanhempien fiilikset kirkon jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti