tiistai 12. heinäkuuta 2011

Kirjalista osa 2.

Rakastan meidän kirjastoamme. Rakastan. Rakastan rakastan rakastan. 

Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja
Mervi Koski, kuvittanut Sakari Tiikkala
Karisto Oy, Hämeenlinna 2007


Tiedätkö sinä jotain suomalaisista kansantaruston hahmoista? Niistä, jotka ovat koko ajan elämässämme läsnä, puheissa ja tuotemerkeissä, kadunnimissä? Ahdista, Ukkosesta, Hiidestä? Vetehisestä, Vellamosta, metsänneidoista? Minä en tiennyt, en edes tiennyt etten tiedä, ja sitten etsiessäni tarinoita muinaisegyptiläisitä hahmoista tuli vastaani tämä kirja. Ei saisi mennä merta edemmäs kalaan, jos ei tiedä kotimaisista, mitä järkeä on tutustua ulkomaisiin vastikkeisiin :) Loistava kirja, lennokkaat tekstit ja ihastuttavat kuvat, mutta kaksi-ja-puolivuotiaalle liian pelottava kuvitus. Ei siis mikään pikkulasten kirja, mutta ihan kivoja omia satuja saa kerrottua (ja vaihtelua naurettaville tarinoille naapurin kissasta) kun ottaa hahmoksi vaikka Höyheneukon ja Lemmeksen (edellinen on kansanperinteessä riistalintujen kantaemo, joka kaitsee lintuparvia ja jälkimmäinen istutteli työkseen leppiä ja suojeli niitä). Lahjalistalla, tämän minä tahdon omaksi!

Suomen lasten Juhlakirja
Kaarina Helakisa ja Leena Lumme, toim. Raili Mikkanen
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 999

Edellisessä postauksessa oli myös lasten juhlakirja, tämä kertoo vain suomalaisista juhlista mutta paljon laajemmin. Historiasta, eri tavoista viettää, valitettavan uskonnollispainoitteisesti ja usein ei uskonnotonta vaihtoehtoa mainita, mutta perheen juhlissa on nimiäisistä kerrottuna. Tutustuminen on vielä vähän kesken, kirjassa on paljon paljon tekstiä ja paljon hyvää, taidan kertoa tästä myöhemmin enemmän.


Hirveää, parkaisi Hirviö
Kuvitus Katri Kirkkopelto, teksti Suna Vuori
WS Bookwell Oy, Porvoo 2005

Ah. Tiedättekö sen tunteen, kun ensin ei tiedä yhtään, miten puhuisi lastensa kanssa kuolemasta (ja on vain onnellinen, ettei asia ole millään tavalla vielä edes ajankohtainen), sitten löytää vähän apuja tuskaansa (minun tapauksessani Dale McGowanin kirjat) mutta on silti pulassa, koska kirjassa (Parenting Beyond Belief) mainittuja lastenkirjoja ei saa suomeksi käännettynä saati edes Suomesta! Sitä pistää kirjankirjoitusprojekteja pystyyn ja ahdistuu ja toivoo, ettei kukaan sukulaisista kuole ja juttelee kuolleen pikkulinnun kautta edes vähän jotain sinnepäin ja sitten menee kirjastoon, lainaa hauskan näköisen hirviökirjan ja pitääkin yhtäkkiä kädessään hyvin sekulaarista, uskonnotonta, mielikuvituksellista ja kuin Dalen suusta tulevaa ateistisen maailmankuvan omaavaa lastenkirjaa. Joo, Dale on mun idoli.

Kirjassa Hirviöpoika näkee painajaista, lapset eivät usko häneen ja hän pelkää ettei ole olemassa. Ja vanhemmat lohduttavat ja vastaavat kysymyksiin ja ... niin, jos kuolee ja ei ole olemassa, niin siitä ei tiedä itse - ja kun elossa olevat muistelevat kuollutta, tulee hän taas takaisin siksi hetkeksi ja kaikki on kuin ennenkin. Kind of. Himpun liian vaikea meidän tenavillemme vielä, mutta ah, äidin tuska helpotti. Kirja on olemassa ja tarpeen tullen se löytyy. Ja ennen tarvetta, ehkä ensi kesänä, kirja lainataan taas muuten vaan ja luetaan ennaltaehkäisevästi ;)

Samalta kirjailijalta on muitakin kirjoja, kävin nekin lainaamassa mutta tutustuminen on vielä kesken.

Oikean ja väärän lukukirja
Katri Päivänsalo, Pentti Päivänsalo, kuvitus Markus Majaluoma.
Weilin+Göös, Porvoo 1996


Oikean ja väärän lukukirja on alkusanojen mukaan ET-opetuksen oppikirja tai jopa kirjallisuuden opetuksen oppimateriaalia. Kauniita, lyhyitä tarinoita joista jokaiseen on liitetty pari kolme tehtävää (näytelmää, keskusteluaihetta) tai kysymystä pohdittavaksi. Tehtävät ovat alakouluikäiselle, mutta tarinoita voi ihan hyvin lukea jo kaksivuotiaalle. Teemoittain jaoteltu, teemoja ovat mm. Vaikea valinta ja Lähimmäinen. Vm 1996 eli ei taida enää olla aktiivisessa opetusmateriaalikäytössä, mutta toivottavasti meidän muksujen tulevat ET-opettajat käyttävät kirjaa tukenaan. Ihastuttava. Ostoslistalla, jos se vaan jostain tulee vastaan...

Puhin miettimispaikka. Nalle Puh. Mihin sade katoaa?
Teksti: Dawn Bentley ja Lisa Ann Marsoli. Kuvitus: Adam Devaney.
Sanoma Magazines Oy, Belgia 2009.



Ja näin kesän "ensimmäisen" sadepäivän kunniaksi ihastuttava, faktapohjainen Nalle Puh -satukirja. Mihin vesilätäköt katoavat? Oi oi oi miten ihanat keskustelut tästä saatiin tänään aamulla, kun pompittiin saappaat jalassa lätäköissä kun juuri edellispäivänä oli luettu niistä. Asiallinen, ja hei haloo, NALLE PUH!! Voiko olla parempaa?