Kovin ajankohtainen asia pyörii tänään päässä - mitä tehdä joulupukkimyytille?
PBB:stä luin juuri juhlapyhistä ja joulupukista, siinä oli kaksi hyvin eri näkökantaa sille, mitä joulupukin kanssa kannattaa tehdä. Jos ottaa joulupukkistoryn hyvin tosissaan, vedättää tontut ja kaikki, ja lapsi joskus tajuaa, että vanhemmat ovat valehdelleet, voi lapsi kirjan mukaan mm. uskoa, että hänen on myös luvallista valehdella vanhemmilleen. Tai sitten joulupukkimyytistä voi olla hyötyä, se voi olla hyvä kuivaharjoittelutarina siitä, kuinka syvälle keksittyihin uskomuksiin ihmiset voivat mennä, saada hyvät keskustelut aikaiseksi lapsen kanssa ja kun lapsi hieman vanhempana pohtii samoja asioita jumalasta ja uskosta, voidaan muistella sitä, millaista oli olla keksityn uskon "sisäpiirissä", uskoa joulupukkiin jne.
Niin. Puolensa ja puolensa. Jos ei usko joulupukkiin, voi kiittää isovanhempia ja ystäviä saaduista lahjoista ihan suoraan ja kunnolla. Voi tehdä läheisille itse joululahjoja ihan julkisesti, ja antaa ne itse ja olla iloinen saadessaan antaa. Tai sitten voisi saada kunnon harjoituskierroksen tulevaisuutta varten.
Viime jouluna, kun kotona oli juuri kaksi täyttänyt lapsi ja toinen paljon pienempi, meillä kävi kalenteritonttu koko joulukuun. Se toi sukkaan rusinarasioita ja tusseja, pieniä kirjeitä ja tehtäviä. Ja jouluaattona olimme saunassa ja sillä aikaa terassin ovelle oli tuotu lahjasäkki - taisimme sanoa, että se oli joulupukilta. Näimmekin yhden joulupukin, jouluaattona kaupoilla, ja poika taisi jopa joulukuun alussa kirjoittaa joulupukille. Ja nyt jokusen kerran tässä keväällä lapsi on jo sanonut, että haluaisin tällaisen lelun, pyydämpä joulupukilta. En ihan pidä siitä... mutta... miten päin tämä kannattaisi ratkaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti